Jäljet lumessa

Aivan kuin kaikkina muinakin aamuina lähdin aamulenkille. Otin mukaani roskapussin ja kirjeen, jota olin toimittamassa postilaatikkoon. Maa oli ihan valkoinen – lunta oli satanut yöllä. Lähdin kohti roskista ja matkalla kirjekuori putosi maahan ja kastui. Vein roskat ja palasin sisälle kirjoittamaan uutta kuorta. Tullessani uudestaan ulos huomasin jälkiä maassa. Näitä jälkiä en ollutkaan huomannut. Minut siis piti pysäyttää ja lähettää uudelleen matkalle. Huh. Siinä oli ristiin rastiin kuljettu jo ennen minua. Jatkoin matkaani, pudotin kuivan kirjekuoren sisältöineen laatikkoon. Ihmettelin vieläkin runsasta jälkien määrää. Käännyin risteyksestä ja siellä ei ollutkaan yhtään mitään, ei ensimmäistäkään kulkijaa ollut siitä mennyt. Jatkaessani matkaa tuli taas paljon pieniä jälkiä, isoja jälkiä sekä joku oli ajanut jopa polkupyörällä. Liukastakin oli jossain kohtaa ollut kun joku oli kaatunutkin. Näin päättelin kun katsoin painaumia maassa. Saavuin sitten peltoaukealle ja näin viisi peuraa. Peurat katselivat pellon laidassa minua tarkkaavaisesti, mutta eivät lähteneet minnekkään. Iso lintuparvikin lensi siinä. Kuulin lisäksi paljon lintujen laulua. Oli ihana olo, niin rauhallinen. Mietin miksi minä koen tämän nyt näin voimakkaana. Tänä aamuna minä itseasissa katselin omaa elämääni. Minä olen kulkenut matkaani yhdessä muiden kanssa. Joku on lähtenyt pois elämästäni aika nopeastikin ja joidenkin kanssa matka jatkuu vieläkin. Puhdas koskematon kohta lumessa kuvaa elämääni mullistusten jälkeen. Minä olen mm. muuttanut useasti paikkakuntaa, työpaikka on vaihtunut, avioliittokin purkautui. Mullistuksen tapahduttua on ollut ikään kuin puhdas lehti jota olen alkanut ”kirjoittamaan”. Pellolla näkemäni peurat ja linnut muistuttivat minua siitä, kun elämääni on tullut henkisyys. Useita opettajia on tullut elämääni. Joku on jopa tietämättään toiminut minulle opastajana – jokin sana tai teko on vienyt minua eteenpäin. Aina en ole edes heti ymmärtänyt ”viestiä” jonka olen saanut, vaan se on selvinnyt vasta aikojen päästä. Minä en ole yksin. Etkä ole sinäkään. Jos tulee pysähdys, niin sillä on tarkoituksensa. Miten sinä kirjoitat elämäsi tarinaa?